Löwen ja Lucan pennuista tuli niin kauniita ja suloisia, mustamaskisia leonberginkoiravauvoja. Olemme ihan ihastuneita näihin palleroihin.
Löwe (FI MVA Asra Leo vom Castellum Mütal) on synnyttänyt 10.2.2025 ja meillä on nyt neljä leonberginkoiran pentua. 2 narttua ja 2 urosta.
Kaikki pennut ovat nyt varattuja ja lähtevät uusiin koteihinsa huhtikuun 2025 alkupuolella.
Löwe on pentueen emä ja Löwen sukutaulun löydät täältä. Löwe on luonteeltaan kiltti ja itsenäinen. Sillä on melko vahvakin vahtivietti. Se vartioi taloamme hyvin.
Isäksi pentueelle valikoitui kiltti, komea ja isokokoinen Luca (FI MVA, FI JMVA, EE MVA Arigo Luca Löwe von Walhall). Lucan sukutaulun löydät täältä. Lucalla ei ole vahtiviettiä ollenkaan.
Lisätietoa helmikuussa syntyneen D-pentueen sukutaulusta löydät tämän linkin takaa.
Molemmat koirat, Löwe ja Luca ovat Saksan tuonteja, joten pentueen sukutaulu tuo vähän uutta verta Suomen linjoihin.
Ulkomuoto on molemmilla samankaltainen, vahva ja jämerä. Niillä on molemmilla kaunis ja paksu punaruskea turkki ja hienot tummat silmät ja hyvä musta maski. Korvat ovat molemmilla asettuneet kauniisti ja rakenne on hyvä. Kummallakaan vanhemmista ei ole iho-ongelmia.
Molemmat pentueen vanhemmat ovat terveydeltään hyvin tuloksin tutkittu Suomen Leonberginkoirat ry:n vaatimin tutkimuksin, mutta kun emme tajunneet laittaa pentueen emän eli Löwen geenitestituloksia (jotka olivat kaikki parhaat mahdolliset, eli N/N = ei polyneuropatiasairauksia) kansainväliselle Leonberger Database-sivustolle ennen astutusta 12/24, niin rotuyhdistys ei suostunut laittamaan pentuettamme Leonetin syntyneet-sivulle, vaikka geenitesti teetettiin Löwelle jo vuonna 2023. Samasta syystä meitä ei laitettu aktiiviset kasvattajat listaukseen, vaikka meillä on pentue. Leonet listaa aktiivisiin kasvattajiin normaalisti ne kasvattajat, joilla on kolmen vuoden sisään ollut pentue.
Pentueen isä, Luca on vanhempiensa geenitestituloksien perusteella terve polyneuropatiasairauksista, eli kaikki on molempien vanhempien osalta ok.
Nyt Löwenkin testitulos on lähetetty ja näkyy siellä Leonberger database-sivustolla, mutta rotujärjestöllä on omat käytäntönsä.
"Luulo ei ole tiedon väärti"- oletimme, että se riittää, kun koirat on sääntöjen mukaan tutkittu, mutta nyt tiedämme, että tuo geenitulos pitää itse lähettää sinne kansainväliselle sivustolle, ja tulos pitää näkyä myös siellä netissä ennen astutusta. Me toki lähetimme Löwen tutkimustuloksen rotuyhdistykselle samalla kuin teimme pentueilmoituksen, mutta se ei riittänyt. Meillä on nyt sitten tällainen "haamupentue", mutta kaikin puolin ihana ja sääntöjen mukaan terveystutkituista vanhemmista. Tämä asia vinkkinä myös muille leonberginpentuja kasvattaville.
Alla vielä muutama kuva Kaarteen D-pentueen äidistä (Löwe) ja isästä (Luca). Kauniita koiria molemmat!
Jalostuksessa kiinnitämme huomiota koirien terveyteen, rodunomaiseen ulkonäköön ja luonteeseen.
Arvostamme leonbergeissä punaruskeaa väritystä tummalla maskilla ja tummilla silmillä. Lisäksi pään ulkomuoto on meille tärkeä.
Sen tulee olla rotumääritelmän mukainen, sen ei tule näyttää esim. nöffin päältä, huulten tulee olla niin tiiviit, että koira ei vakiona kuolaa.
Siinä on yksi merkittävä ero esim. nöffin ja leonbergin osalta.
Maskin eli tumman alueen kuonossa ja otsalla tulee olla mahdollisimman yhtenäinen.
Myös terve iho on tärkeä tavoite. Leoillakin esiintyy erilaisia allergioita, iho-ongelmia, joista yksi on atopia. Se hankaloittaa koiran arkea melko huomattavasti. Meillä on ollut yksi atooppinen leonberginkoira, jo edesmennyt Lenny. Ihoa piti hoitaa jatkuvasti ja Lenny ei muista leoista poiketen tykännyt uida. Ehkä tajusi, että ihon kunto pahenee, kun kastuu. Meidän nykyisillä koirilla on terve iho ja yritämme selvittää mahdollisia iho-ongelmia myös uroksien suhteen, mitä kysymme jalostuskäyttöön.
Leonberginkoirissa esiintyy takakorkeita yksilöitä ja siihen asiaan tulee kasvatuksessa kiinnittää huomiota. Takakorkeutta ei saisi siis olla.
Luonne on todella tärkeä. Pyrimme kultaiseen keskitiehen; jos narttu tai uros on kovin vahtiviettinen, niin sitten jalostuksessa käytettävän toisen osapuolen tulisi olla löysempi, että ei tule liian teräviä jälkeläisiä.
Leonberginkoira vahtii, mutta sen pitää kuitenkin olla luoksepäästävä, laumanvartijaominaisuuksia ei leojen kasvatuksessa tule tavoitella.
Meilläkin jokainen koiralaumamme jäsen vahtii kyllä, mutta päästävät ihmiset ongelmitta sisään, kun avaamme portin.
Jos mietit, ottaisitko leonberginkoiran, sinulla tulisi olla sille tilaa ja aikaa. Hermoja ja kärsivällisyyttä pentuaikaan, mikä tämän rodun kohdalla pentuajan jälkeen jatkuu "teini-ikänä", jolloin tämä aikuisena niin rauhallinen ja leppoisa rotu saattaa haastaa omistajansa uhmaiällä ja kaikenmaailman koheltamisella, kun se ei vielä itsekään ymmärrä, kuinka iso ja painava se nuoresta iästä huolimatta onkaan.
Pennun hoito vaatii paljon sitoutumista ja aikaa. Jos asut esim. yksin ja sinulla on pitkiä työpäiviä työmatkoineen, niin voi olla aika vaativa yhtälö ison, aikaa ja huomiota sekä liikuntaa & ulkoilua vaativan rodun kanssa. Jos koira ei saa tarpeeksi huomiota, ulkoilua ja hyvää ravintoa, se voi alkaa häiriökäyttäymään ja esim. haukkumaan kaikille pienillekin rasahduksille. Leonbergin kanssa ulkoilussa pitää huomioida myös sen koko ja voima- sitä ei voi antaa pienille lapsille lenkitettäväksi. Jos se näkee jotain mielenkiintoista ja on vielä nuori, se saattaa kiskaista niin kovaa, että tulee vaaratilanteita.
Aikuinen leonberginkoira vaatii myös kuljetukseen ison autotilan, meillä esimerkiksi on erikseen koira-auto, mikä on tila-auto, mistä takapenkit on kokonaan poistettu. Emme saisi mitenkään kolmea leonbergiä ahdettua mihinkään normaaliin henkilöautoon.
Myös ruokintaan kuluu yllättävän paljon rahaa. Aikuinen leonberginkoira syö noin kilon päivässä. Suosittelemme ruokkimaan aikuista koiraa aamuin illoin, jotta verensokeri ei laske liikaa. Ruokinnassa pitää huomioida myös leonberginkoiran syvärintainen rakenne, mikä altistaa mahalaukun kiertymälle. Ennen ruokintaa pitäisi olla lenkittämisessä noin tunnin tauko, eli ruokaa annetaan vasta, kun koira ei ole hengästynyt. Ruokinnan jälkeen on hyvä pitää koiraa levossa ainakin kaksi tuntia, ennen kuin sitä viedään lenkille. Leonberginkoira "valmistuu" melko myöhään, joten pyörällä sitä voi juoksuttaa (kylminä vuodenaikoina, ei kesäisin sen paksun turkin takia) mielellään vasta noin 1,5 ikävuoden jälkeen. Harjoitella voi ihan pieniä pätkiä toki aikaisemminkin, että se tottuu pyörään.
Siihen asti sen on hyvä antaa juosta luonnollisesti, oman liikunnan tarpeen mukaan pehmeällä alustalla, esim. metsässä. Leo on voimakas koira, mutta esim. vetopulkan eteen emme suosittele sitä laittamaan, ennen kuin ikää on tullut vähintään 2 vuotta. Silloinkin suosittelemme harjoittelemaan pelkän reen kanssa. Vääränlainen liikunta saattaa aiheuttaa rakennevikoja ja vaivoja, joita on hankala hoitaa jo koiran jättimäisen koon takia.
Leonberginkoira vaatii säännöllistä liikuntaa, meidän koirat nauttivat eniten, kun saavat juosta metsässä, nauttia puhtaasta luonnosta, uida, jne. Kaupunkikävelyjä toki myös tulee tehdä, jotta osaavat käyttäytyä ihmisten ilmoilla ja kulkea remmissä, mutta lihasvoiman ja hyvän hermorakenteen kehittymisen kannalta on leonbergin kanssa hyvä ymmärtää, että koiran pitää saada purkaa kunnolla energiaansa.
Pääsääntöisesti leoilla ei ole riistaviettiä, mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Koiralle pitää olla aikaa opettaa perusasiat, kuten luoksetulo ja yleiset käytöstavat jo pienenä, koska niistä tulee niin jättiläisiä, että jos niitä ei pienenä opeteta, niin koiraa voi olla vallattomana aika mahdoton hallita.
Myös hoitotoimenpiteet pitää opettaa pennulle pienestä pitäen; säännöllinen kynsien leikkaus, korvien putsaus, harjaaminen ja tassukarvojen leikkaaminen. Hampaitakin on hyvä harjailla aika ajoin ja antaa koiramaista pureskeltavaa- eli luita tai rustoluita.
Rauhallinen suhtautuminen toimenpiteeseen on tärkeää ja hoitotoimenpiteet kannattaa tehdä silloin, kun koira on käynyt lenkillä tai on muuten rauhallinen. Jos leolla on oikein virtaa päällä, niin on aika turha alkaa tehdä mitään hoitotoimenpiteitä- menee yleensä säätämiseksi.
Turkin ylläpito vaatii vähintään kerran viikossa huolellisen harjaamisen/ kampaamisen, tai leonberginkoiran turkki menee takkuun ja sitten onkin hankalaa. Kaulan kohdalla oleva "kaulus" ja reisien takaosassa olevat "housut" sekä häntä ja kainalon aluset ovat herkkiä paikkoja takkuuntumaan. Leonberginkoirien turkin laatu voi vaihdella. Toisilla voi olla hyvinkin helppo turkki, joka ei niin takkuunnu, toisilla juurikin päinvastoin.
Myös karvanlähtöaika tulee ottaa huomioon- kestääkö ns. hermo, kun sitä karvaa todellakin on sitten joka paikassa karvanlähtöaikana? Pitkäturkkinen koira tuo kurakeleillä uskomattomat määrät hiekkaa sisään- siivota pitää usein. ;0)
Leonberginkoira on rotu, joka haluaa olla siellä, missä sen ihmisetkin ovat. Se ei missään nimessä ole mikään ulkokoira, mikä on unohdettu tarhaan pihan perukoille. Jos sen niin sijoittaisi, siitä tulisi todella surullinen yksilö. Meillä on koirat mieltymyksensä mukaan sisällä tai ulkona, välillä olo tuntuu portsarilta, kun yksitellen ramppaavat sisälle ja ulos. Sitten kun joku päättää tulla sisään ja toinen/ toiset koirat alkavat haukkua jotain ulkona, niin hetihän pitäisi mennä avaamaan ovi taas ulos. Meillä on iso tarhattu alue, missä koirat saavat liikkua vapaasti. Tarhattu alue olisi hyvä leonberginkoiralle, ei niinkään mikään pitkä ulkohihna, missä se saattaa riuhtoa kaulansa, jne.
Mutta UPEA rotu, pennut ovat kuin pieniä, eläviä pehmoleluja ja niin suloisia. Aikuiset koirat upeita persoonia, jotka antavat paljon. Oma leo vie ehdottomasti sydämen. Leonberginkoirat ovat viisaita ja ymmärtävät yllättävän paljon puhetta. Meillä jutellaan koirille tosi paljon ja ne ovat hyvin juonessa mukana.
Leon kasvattamisessa on hyvä olla lempeä, mutta tarvittaessa määrätietoinen. Peruskäytöstavat on opittava.